Oma maa mustikka

Nyt se on sitten oma. Mökkihulluus kun iskee niin pakko sen edessä on taipua, astella pankkiin anomaan lainaa ja siinä sitä sitten jo oltiinkin, mökin avaimet kädessä ja epäuskoinen hymy kasvoilla.
Pankki kiittää ja valtio kiittää.

Melkoista paperien pyöritystä on kiinteistökauppa ja jokaisesta paperista jokin taho ottaa käsittelymaksua, välitysmaksua, veroa, kaupanvahvistajan palkkiota tai muuta vastaavaa. Varainsiirtovero on yksi käsittämättömän katala vero ihmisten kiusaksi. Väitän että se on suurin syy asuntojen hintojen jatkuvaan nousuun. Jokaisella osto-myynti-osto kierroksella myyjä tietenkin haluaa saada vähintään maksamansa hinnan takaisin veroineen. Tarkoittaa siis 2-4% hinnan nousua joka kerta kun asunto vaihtaa omistajaa. Pienemmissä kaupunki asunnoissa omistajan vaihdos voi olla parin vuoden välein, joten neliöhinnat nousee kohisten.

Mutta eipä tässä kohtaa enempää verotuksesta. Kymmenien allekirjoitusten ja leimojen jälkeen kaupat saatiin päätökseen ja juhlistimme tilaisuutta leivoskahvilla ja Laitilan panimon limonaadeilla (päärynä on paras). Kahvitteluiden jälkeen hurautimme suoraan mökillemme tutkailemaan paikkoja uusin silmin. Metsäinen tontti on täynnä mustikkaa, kohta kypsänä poimittavaksi, siitä tämän blogin nimikin. Kielot koristavat polunreunaa. Nurmikko on ylipitkä ja pensaat venyttäneet oksiaan villinä ja vapaana.

Lomaparatiisimme on ollut muutaman vuoden hoitamatta ja kiinteistöt tulivat meille irtaimistoineen, joten edessä olisi mittava raivaus-, tyhjennys- ja siivousurakka, ennen kuin pääsemme vain laiturille loikoilemaan. Onneksi lapsetkin ovat innoissaan osallistumassa pihan ja mökin siivoukseen. Tästä tulee mukava koko perheen projekti.

Kun se oikea tuli vastaan

Loma-asuntoja on yllättävän paljon myynnissä ja hintahaarukka on laaja. Ilmoituksia tutkiessa on oltava tarkkana, rantamökkeinä myydään myös paikkoja missä onkin vain pieni tekolampi tai puron (ojan) pätkä tontin reunalla. Myös mökit joissa on oikeus käyttää yhteisrantaa kilometrin päässä, voidaan ilmoittaa merkinnällä "oma ranta". Perheemme mökkikriteerinä on ehdottomasti ihan oma yksityinen pätkä uimakelpoista järvenrantaa, niin lähellä saunaa kuin mahdollista.

Toisena vaatimuksenamme mökkimarkkinoita surffatessa on alle tunnin matka kotoa ja/tai työpaikalta. Eteläisen Suomen rantapaikkojen hinnoissa on huomattava pääkaupunkiseutulisä, mikä kyllä viilentää tavallisen lapsiperheen mökkikuumetta. Pieniä vanhoja 30m2 heikkokuntoisia kesämökkejä on saatavilla kohtuulliseen hintaan, mutta eivät ne sovellu 5 henkisen perheen käyttöön. Pitäisi rakentaa heti lisää tilaa. Rantatontteja ei pääkaupunkiseudulla ja kehäkunnissa juurikaan näe yleisesti myynnissä. Metsäyhtiöt harvakseltaan myyvät mutta hintalappu on karmaiseva. Hämeenlinnan ja Päijät-Hämeen seudulla tonttitarjonta on jo parempi, mutta se menee oman "max tunnin ajo" -haarukkamme ulkopuolelle. Ja me emme halua rakentaa, se olisi jo ihan toinen projekti.

Yhtenä arkisena keskiviikkoiltana mies löysi myynnissä olevan paikan, tutun järven rannalta, vain 15 minuutin ajomatkan päästä kotoa. Kävimme ajelemassa mökin tuntumassa ja tutkailemassa maastoa. Tämä voisi olla Se Oikea. Makuutilaa riittävästi koko perheelle, puutarha ja ulkorakennukset pientä laittoa vailla. Heti valmis tupa vastaanottamaan perheen loman viettoon, mutta kuitenkin sopivasti projektia tuleviin kesiin ja mahdollisuuksia toteuttaa omia ideoita.

Tähän mahdollisuuteen pitäisi tarttua nyt. "Sitten joskus" -ajatukset saivat väistyä. Ei se ollut rakkautta ensisilmäyksellä, mutta vahva tunne että tämä on oikeaa ja todellista, jotain mihin voisi sitoutua tositarkoituksella.

Stone mosaic pathway, picked from Pinterest.

Sitten joskus.....

Joka kevät mies alkaa selailla loma-asunto ilmoituksia. Oma kesäpaikka pyörii ajatuksissa, mutta "katsellaan vain". Vielä ei ole oikea aika kesämökin ostoon, eläkkeellä sitten on aikaa olla omalla mökillä, sitten kun lapset on aikuisia, asuntolaina maksettu, sitten kun asutaan kahdestaan pienessä kerrostalohuoneistossa.... 

Olemme alle nelikymppisiä, ei tässä iässä vielä asetuta kesäksi mökille, vaan lomilla matkaillaan maailmalla vaihtuvissa kohteissa.

Tänä keväänä miehen mökkikuume kohosi asteella ja löysin itsenikin loma-asunnon myyntinäytöstä. Ja toisenkin loma-asunnon myyntinäytöstä. Ehkä me voisimme vai uskaltaako? Pitäsikö? Onko lapset jo tarpeeksi isoja että on aikaa puuhailla mökin parissa? En ole koskaan mökkeillyt, en edes tiedä pidänkö sellaisesta. Onko hullua sijoittaa melkein omakotitalon hinta paikkaan missä ei voi olla ympäri vuoden? Tulisiko mökistä koko perheen lomaparatiisi vai työleiri, minne teini-ikäiset lapset eivät suostu edes tulemaan? Pelottavaa, jännittävää, kiehtovaa, uutta. Orastavan ikäkriisin merkkikö?